Tämä on johdettavissa tuosta ensimmäisestä kohdasta. Vastuullinen talouspolitiikka on sellaista, että ei eletä yli varojen. Tuleville sukupolville ei saa jättää yhteiskuntaa, joka on konkurssin partaalla. Se vaatii tällä hetkellä kipeitä, mutta välttämättömiä toimia. Niiden kohdentamisessa voidaan käyttää harkintaa siten, että apua oikeasti tarvitsevat eivät jää sitä ilman. Samalla pitää pyrkiä tekemään uudistuksia, joiden vaikutus jaettavaan kakkuun on positiivinen.
Olen sitoutunut KD:n esittämään sopeutusesitykseen.
